Herätystä horroksesta. Näyttötehtävää osa 1!

Nyt on se aika, kun herätellään tätä blogia taas hieman horroksesta. 

Kovasti olisi vielä kuvia, mitä ei ole tänne asti edes päässyt ja nyt voisin ottaa jälleen itseäni niskasta kiinni ja tehdä siitä vaikka joululomalle projektia. Ihan outoa, jouluaattokin on jo ihan pian eikä tunnu siltä yhtään! Miettikää, tää on mun ensimmäinen joulu ilman suklaakalenteria, myöhästyin sen ostamisesta ja niitä ei sitten tahtonut löytyä enää mistään lähettyviltä :( Yhyy. Joulukuusen sentään löysin kirpparilta kahdella eurolla (okei se on ehkä max. 30 cm korkea..) ja tiimarin alennusmyynneistä haettiinkin siihen sitten pikkuisia koristeita. Se on siis kovin suloinen!

No, siirrytääs niihin kuviin. Aloitetaan vaikka viimeisimmistä, eli studiotyön näyttötehtävistä, joita vielä tällä viikolla väkersin työpaikalla töiden lomassa!

Tehtävänä oli kuvata sekä henkilökuvia, että tuotekuvia. Henkilökuvissa tuli käyttää kolmea eri valaisua; rembrandt, low key ja high key ja valita henkilö, joka valaisuun sopii.

Ensimmäisenä valaisuna rembradt ja malliksi keksin luottovalintani Viven! Saatiin kuviin hieman ns. nykyaikaistettua inkkarihenkeä ;) 

Tämä viimeinen onkin sitten se kuva, minkä päädyin valitsemaan arvioitavaksi:

Leave everything behind

Feel the wind.. and autumn.

 

Ja edelliseen postaukseen jatkoa, saman päivän kuvia Viven kanssa!

Miten outoa, enää reilu viikko työssäoppimista jäljellä? Mihin nää kaks kuukautta taas vilahti, ihan sama juttu kuin kesänkin kanssa! Muutenkin tuntuu siltä, että kunnon kylmä syksy pamahti päin näköä ihan yhtäkkiä. 

Miksi on jo niin kylmä ja sataa vettä? Sekä jotain rännän ja rakeiden seotusta?

Ja miksi mun kengänpohjiin ilmestyi juuri tällä viikolla älyttömät reiät joista varmasti vesi tulee läpi?

Vanha lato

.. ja loppukesä ja Vive.

Täällä taas.

Kesä oli ja meni. Nopeasti, jälleen kerran. 

Oli töitä, ystäviä, perhe, mahtavia reissuja ja oma rakas. Paljon ajatuksia, laidasta laitaan. Viimeinen lomaviikko oli rankka, mutta onneksi ne asiat on kääntyneet vihdoin parempaan päin.

Kaiken lisäksi mun ulkonen kovo hajos.. Perus? Toivottavasti korjausfirma onnistuu pelastamaan edes ne jotkut kuvat, mistä ei varmuuskopioita vielä missään ollut!

Nyt mulla oli myös vihdoin rahaa myös uuteen tietokoneeseen, sellaiseen, millä pystyn tekemään muutakin kuin naamakirjailemaan. Tätä oon oottanu viimeisen vuoden! Nyt vaan metsästämään kesän kuvasaldoa siskojen ja kavereiden koneilta, johon oon niitä sekalaisesti tallentanut. Jospa ne ilmestyvät tänne sitten myöhemmin :)

Täällä siis tällä kertaa syitä pitkään postaustaukooni, niille jotka ihmettelevät!

Koulu ei jatkunutkaan vielä tavalliseen tapaan, vaan päästiin suoraan ensimmäistä työssäoppimisjaksoa suorittamaan. Mukavia ovat nämä muutamat viikot jo olleet :) Tämän aikaa paikkani on Jyväskylässä, Kuopio saa siis vielä hetken odottaa paluutani!

Tajusin muuten, että oon viimesen reilu vuoden aikana asunut viidessä eri osoitteessa! Millonhan sitä oikeen asettuis aloilleen? 

Näääh, ei vielä.

Rippikuvia - Aino

Pakko myöntää.

Mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni tullut se vaihe, että kameran käteen ottaminen on tuntunut jotenki tosi vaikealta. Veikkaan, että osasyy löytyy viimeisistä kuukausista koulussa ja kaikista näyttötehtävistä, mihin yritti niin kovasti panostaa, mutta arvosanat ei kuitenkaan itelle riittäneet. Vaikka ne kuinka olivat ensimmäiselle vuodelle tarpeeksi hyviä, pelkkä hyvä vaan itselle ei riitä.

Toinen asia ja oikeastaan virhe, mitä nykyään teen liikaa on vertailu. 

Tottakai sitä saa ihailla ja arvostaa muiden taitoja ja kuvia, mutta nyt omien taitojensa vertailua muihin on alkanut tulemaan jo vähän liikaakin. Se tappaa omia ideoita ja luovuutta ja lopuksi siihen pelkkään negatiiviseen asenteeseen omia taitojansa kohtaan alkaa uskoa. Opiskelun myötä sitä on tullut muutenkin kriittisemmäksi omia kuviaan kohtaan (joka on myös hyvä asia), mutta se että ei "kehtaa" kaikkea enää edes julkaista, alkaa olemaan jopa liian karsivaa.

Tähän koko touhuun tuli kuitenkin muutos heti, kun sain pyyntöä rippikuvien ottamiseen. Silloin vain se kamera oli otettava käteen ja pystyttävä ylittämään tämä itselle muka niin korkea kynnys.

Ja hyvä fiilis tuli. 

Tässä siis muutamia kuvia, mitä saatiin Ainon kanssa aikaan!

Ja toki olen huomannut, että teitä lukijoita tulee ja menee. Ehkä senkin takia, kun blogia ei viikottain ja useamminkin olla päivittelemässä. Mutta älkää luovuttako, kyllä mä täällä yhä olen, piti vain saada omat ajatukset niin kuvaamisen, kuin muunkin elämän suhteen järjestykseen. Kyllä tuo valokuvaus alkaa taas vihdoin olemaan se samanlainen osa itseä, kuin ennenkin.

Myös se, miten aktiivisia tekin täällä olette, vaikuttaa omaankin aktiivisuuteen. Älä siis pelkää sanoa mielipiteitä tai ajatuksiasi, kaikki mielipiteet ovat yhtä tärkeitä!

Tällä tekstillä ja näillä ajatuksilla, hyvää loppuiltaa kaikille! :)

Now I can see what matters to me

I'm not alone, I sense it, I sense it
All that I said, I meant it, I meant it

And I can't believe
How much I've wasted my time

Posettelin ite kameralle.

Huomenna provinssi!

Vilhelmiina

Pinja

Jaahas, näin sitä viimesiä viikkoja viedään. Mahotonta stressiä ollu jo monta viikkoa (ja viimeset kaks viikkoo tuntunu siltä että melkeen jopa asunu koululla ku ollu siellä niin monena päivänä iltaan asti), mutta onneks tänään saatiin näyttötehtävät päätökseen. Nyt enää muutama koulutehtävä pitäs väkertää loppuun ja se ois sit siinä. Aah kesäloma! Eiku nii eihä sitä mul ookaan kun työt alkaakin samantien, hups. Mutta kuitenkin, nyt oon vihdoin päässy hilluu shortseissa tuonne pihalle, vaikka vähän liian vilponen mulle vielä onkin. Onnistuin nimittäin hommaamaan itelleni kaiken hyvän päälle jonkun kevätflunssankin ja yritän siitä tässä paraikaa päästä eroon. Vähä huonolla menestyksellä..

Niinjoo, tällä kertaa ylempänä siis näytön henkilökuvausta part 2 (jatkoa tähän sarjaan) ja mallina toimi Pinja :) Päästiin ottamaan ensimmäisiä vähän kesäisempiä kuvia tälle vuodelle!

Pian saapuvan kesän fiilistelyä <3 by Vilkku

Nyt tää tyttö hipsii nukkumaan. Hyvää yötä kaikille!

Vahva ja tiukka ote

Ilmojen halki käy lentäjän tie!

Jauzaa!

Ihan ensalkuun, bannerin oon saanut vihdoin vaihdettua, kertokaahan mielipiteitä!

Sit asiaan. Ei hitsi mikä viikonloppu, olipahan vähän erikoisempaa aktiviteettia tällä kertaa! Jospas avaisin asiaa vähän enemmän; koulussa meillä on siis meneillään videokuvauskurssi ja kurssityönä tulee tehdä 7 minuutin videodokumentti. Vilkun ja Teresan kanssa sitten mietittiin aiheita laidasta laitaan, kunnes päähän pälkähti semmoinen idea, että mitäs jos lentäjistä?

Idean annettiin muhia viikon verran, jonka jälkeen otin puhelimen käteeni ja soitin Kuopion Lentäjät RY:lle, että onnistuisiko tämmöinen. Toisessa päässä oltiin heti yhteistyöhaluisia ja ajankohdat sovittiinkin nopeasti. Taas viikkoa myöhemmin, eli viime perjanaina käytiinkin sitten vähän ennakkoon tutkiskelemassa paikkoja ja tehtiin alustavaa suunnitelmaa seuraavalle päivälle tämän yhteyshenkilömme kanssa.

Haastatteluja ja videokuvausta, siitä se lauantai sitten rakentuikin. Vähän jännitti että mitenhän se oikeen sujuu, videokuvaaminen on kuitenkin ihan eri juttu kuin valokuvaaminen. Saatiin kaikesta huolimatta materiaalia kuvattua yllinkyllin ja päivällä päästiin jopa yläilmoihin liitelemään, siistiä!

Tässä siis kuvamateriaalia Kuopion ja Toivalan yläpuolelta!

Klikatkaahan kuvia suuremmaksi niin näkyy kunnolla, isommat kuvat eivät tähän nykyiseen ulkoasuun oikeen sovi.

Sitten oltiinkin jännän äärellä. Lentäjä päästi Teresan ohjaamaan!

"Hei mieti Teresa, sulla ei oo ees ajokorttia autoon ja nyt tyyppi päästelee täällä yläilmoissa ihan noin vaa!"

Hienosti Teresa onnistu myös laskeutumisessa ;)

Vilkun ilme kertoo kyllä kaiken siitä hetkestä... :D

Että sellasta! Kovasti harkittiin alanvaihdosta tän päivän jälkeen, mutta ehkä mä tässä omassa lajissani pidättäydyn kuitenkin. Yläilmoissa oli huikeeta, mutta olisiko siitä jäänyt itelleni mitään käteen, jos en olis raahannut kameraa mukanani ja päässyt niitäkin hetkiä ikuistamaan? Een usko.